Etelän esitystarjontaa riepotellaan nyt Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerossa 1/2019. ”Vuodet korvessa ovat vieraannuttaneet minut Etelä-Suomen – vai saanko sanoa Helsingin? – taidekentältä. Usein kun menen katsomaan esitystä, jota kehuvat niin perinteinen kuin sosiaalinen mediakin, hämmästelen keisarin uusia vaatteita”, kirjoittaa kolumnisti Aino Kivi.
Kriitikkodebatissa Raisa Rauhamaa kysyy, miksi koreografi tarvitsee 70 minuuttia siihen, että teos toistaa ympyrän muotoa. Maria Säköä se ei kuitenkaan haittaa.
Suomessa työskentelevät ranskalaiset Jérémy Gaudibert ja Thibault Monnier ihmettelevät, miksi Blaue Frau -ryhmän Rädslomässa oli tehty, mikä oli sen väittämä.
Teatterityön professori Pauliina Hulkkoa mietityttää nykypyrkimys täydelliseen moraaliin teatteriesityksissä. Aiheiden oikeaoppisuus voi hänen mielestään saada aikaan tylsää teatteria ja helppoa oikeassa olemista. Leea Klemola kuitenkin löytää teatterista myös avaruutta: ”En halua vähätellä populististen kansanliikkeiden vaarallisuutta, mutta yksittäisen persun hätään eläytyminen ei ole ydinfysiikkaa (…) Näen teatterin paikkana, jossa saa rakastaa sitä, mitä siviilissä ja arjessa ei pysty.”
Cirkus Ruska -festivaali on siirretty takaisin alkuperäiselle paikalleen alkuvuoteen. Tampereella nähdään kotimaisia ja kansainvälisiä esityksiä.
Katso lehden muutkin ajankohtaiset ja puhuttelevat otsikot sivulta: www.teatteritanssi.fi
Poimi lehti omaksesi hyvin varustelluista lehtipisteistä tai tilaa: www.teatteritanssi.fi/tilaa-lehti